sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Ajatuksia hyvistä treeneistä


Meidän viikonloppuun on mahtunut monta hyvää treeniä! Avasimme maastokauden esineruutuharjoituksen merkeissä, tottistelimme pariinkin otteeseen ja kerkesimme pyörähtää myös agilityhallilla treenimässä. Aktiivisten harrastuskoirien kanssa tulee tehtyä useampi treeni viikkoon, mentaalivalmentaja Minna Marshin viisaita sanoja lainatakseni: tavoitteellinen elämä on prosessiin suostumista. Laadun tulisi kuitenkin aina olla määrää tärkeämpi kriteeri, mestareita ei tehdä vähän sinne päin ja on koiralle epäreilua mennä puolivaloilla. On turha vaatia koiralta täyttä panosta, jos itse tekee puolivillaista.

Miten siis huolehtia siitä, että jokainen treeni on hyvä ja vie tekemistä eteenpäin?

Suunnitelmallisuudesta on paljon hyötyä, sekä treenien jaksottamisen ja aikatauluttamisen suhteen, että treenien sisällön osalta. Kun listaa paperille kehityskohteita ja harjoitusideoita, on kokonaisuus usein helpompi hahmottaa ja tulee tehtyä järkevämpiä juttuja. Itse pyöritän päivätyön, yrittäjyyden, omien treenien ja koirien treenien hilpeää sekamelskaa ja ilman etukäteen suunnittelua ei tulisi varmaan mistään mitään. Mietin aina viikkoa vähän valmiiksi, katson sopivat välit treenihetkille ja lepohetkille. Tilanteet muuttuu ja sitten pitää vähän joustaa, mutta jonkinlainen runko on kätevä olla olemassa.


























Joskus se muuttuva tilanne voi olla esimerkiksi oma tai koiran sairastuminen ja sitten mennään sillä mitä on. Jos tarvitsee pitää syystä tai toisesta taukoa, sekin täytyy osata tehdä. Tavoitteet eivät koskaan saa mennä terveyden ja hyvinvoinnin edelle. Jos motivaatio on täysin hukassa ja stressi harmaannuttaa tukan trendikkään hopeaksi, pidä breikki! Lepopäiviä täytyy muistaa pitää muutenkin, mutta kevyemmät jaksot ja treenitauot tulevat myös toisinaan tarpeeseen.

Mutta sitten kun treenataan, treenataan kunnolla! Itse olen ihan tietoisesti opettanut itselleni keskittymistä siihen, mitä teen. Ennen kuin otan koiran autosta, mietin mitä menen tekemään ja sitten teen treenin täysiä koiralle, tehden koko ajan yhdessä ja aktiivisesti koiraan päin. Kentälle ei mennä haahuilemaan, mietiskelemään eikä juoruilemaan. Siellä treenataan. Erityisesti nuoren tai muuten kokemattoman koiran kanssa on tärkeää rakentaa sille mielentilaa ja oikeanlaisia ajatuksia treenihetken suhteen (tästä lisää juttua myöhemmin!), silloin vatuloinnille ja haaveilulle ei ole juuri tilaa.

Minua motivoi erityisesti kehityksen näkeminen. Edistysaskeleita on helppo tarkastella jälkeenpäin kuvien tai videon välityksellä, joten ota kepo mukaan kentän laidalle kameran kanssa. ;) Osaavasta treenikaverista on myös hyötyä tekemisen kannalta, varsinkin paljon yksin treenaavalle toinen silmäpari on usein iso apu. Omiin treeneihin voi saada kavereilta hyviä ideoita, mutta yksin tahkomiseen voi inspiraatiota kaivaa myös Youtubesta tai blogeista. Google laulamaan, kyllä löytyy. Suosittelen lämpimästi myös uskallusta kokeilla ihan uusia juttuja, mene epämukavuusalueelle ja tee siten mukavuusalueesta vähän isompi. Harvoin tekemistä saa täysin rikki itsenäisellä ajattelulla ja uusien asioiden kokeilemisella, eihän sitä tiedä mikä toimii ennen kuin testaa.

Hektisen elämän keskellä tuntuu joskus raskaalta virittää itsensä hyvään moodiin ja tehdä täysiä päätyyn asti, mutta sitten mietin esimerkiksi näitä kahta asiaa:
1. olenko koskaan katunut tehtyä treeniä
2. haluanko olla keskinkertainen

Kehitystä kohti!



Nyt on malikaksikolla taas öljyt jiirissä, Nutrolinia saa yhteistyökumppanimme Marin kautta: Team Snowcoyote's

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti