maanantai 17. huhtikuuta 2017

Kun pentu kasvoikin isoksi: vinkkejä kisauran aloittamiseen

Viime kuussa vuoden täyttänyt Tapio kävi tänään elämänsä ensimmäisissä agilitykilpailuissa Agility Akatemian hallilla Vantaan Kivistössä. Helpossa supermöllien luokassa on hyvä aloittaa kisaura nuoren koiran kanssa, kun valmistautuminen on kunnossa. En alunperin ajatellut viedä Tapiota vielä kisoihin, koska kiire ei ole mihinkään, mutta loppujen lopuksi nämä tulivat melko hyvään saumaan. Minäpä kerron miksi!

Sekä tokon että agilityn puolella valitsen ensimmäiseksi kisapaikaksi mielellään paikan, joka on koiralle jo ennestään tuttu. Tuttuus helpottaa myös ohjaajaa, sinne osaa perille ja tietää missä mitäkin on, joten sellaisia asioita ei tarvitse ihmetellä ja jännittää. Voi keskittyä rauhassa olennaiseen. Nyttemmin jo edesmenneen kelpie Rumon kanssa tokouran koitokset taktikoitiin paikoissa, joissa Rumo oli tottunut kisaamaan agilitya - eli se tiesi, että nyt ollaan jännän äärellä ja nyt on hyvä menomesta. Pelkkä paikka viritti sen hyvään mielentilaan!

Joten Tapionkin kanssa mentiin ekoihin kisoihin hallille, jossa se on koko talven treenannut. Pohja, esteet ja puitteet muutenkin ovat tuttuja. Haasteena oli se, että hallilla olikin yhtäkkiä normaalia huomattavasti enemmän ihmisiä ja koiria, joihin Tapio ei ole niin tottunut. Se on kuitenkin pienestä pitäen pyörinyt aina välillä kisapaikoilla mukana totuttelemassa urheilujuhlan tuntuun. Suosittelen siis, että ennen ensimmäisiä kisoja koira kävisi mielellään joko nimenomaisella pääkallopaikalla tai vaihtoehtoisesti muissa tapahtumissa tutustumassa sykkeeseen. Kuulutukset ja kaikki muu härdelli ympärillä voi tulla yllärinä, jos ei ole koskaan käynyt tunnelmaa nuuhkimassa.

Tapio otti treeneissä tuntumaa Kivistön hallin pohjaan

Osaamisen puolesta koira on mielestäni valmis kilpailemaan sitten, kun se osaa kisoissa vaaditut asiat varmasti rutiinilla ja vielä vähän enemmän. Tapio kilpaili tänään radalla, jossa oli pelkkiä hyppyjä ja putkia, hyppykorkeus 30cm. Se on viime aikoina hypännyt 35cm rimoja ja muutaman kerran 40cm, joten korkeus sinänsä oli helppo. Ennen kisoja otettiin supermöllihenkinen radanpätkä kolmekymppisillä rimoilla, jotta meillä molemmilla on tuntuma tekemiseen ja vauhtiin siinäkin korkeudessa. Aiemmin on treenattu vähän teknisempiä kikkailuja jonkin verran, mutta nyt kisojen alla keskityttiin irtoamiseen ja estehakuisuuteen, koska siitä on enemmän hyötyä supermölleissä.

Valmistellessani koiraa tokokokeisiin haluan, että se kykenee suoriutumaan 10 pisteen arvoisesti joka liikkeestä rutiininomaisesti, varmasti osaten ja tietäen mitä tekee. Jos se onnistuu vaan välillä, se ei vielä osaa asiaa. Ei pidä treenata, kunnes se menee oikein, vaan kunnes se ei voi mennä väärin. Koetilanne on kuitenkin aina vaikeampi, siellä virheen mahdollisuus kasvaa. Keskeneräistä koiraa on epäreilu viedä kokeeseen, joten koirani osaavat luokan mieluiten etu- ja takaperin, useamman kerran putkeen palkatta ennen ensimmäistä koetta. Rumo aikoinaan treenasi kahdessa viikossa alokasluokan uuteen uskoon ja tein sillä ennen koetta treenejä, joissa kävimme koko setin läpi kahdesti kokeenomaisesti ilman mitään välipalkkoja tai taukoja. Kokeessa Rumo otti luokkavoiton 199/200 pisteellä, se yksi piste tippui etujalan liikahtamisesta liikkeestä seisomisessa - olin treenannut lähinnä yksin ilman avustajaa joten en tiennyt, että meillä oli sellainen ongelma...... Mitä opin? Jatkossa avustaja tai kamera niihin tilanteisiin, kun koira on selän takana!

Kilpailurutiinit kannattaa tuoda hyvissä ajoin treeneihin mukaan. Jos aina vie koiran vapaana lähtöön, mites sitten kisapaikalla, kun sen tarvitsisikin olla hihnassa? Tokossa taas liikkeiden välit on aivan yhtä tärkeä opettaa koiralle kuin itse liikkeetkin, siinä tulee siirtymisiä ja liikkeenohjaajan käskyjen odottelua. Jos niitä ei ole harjoitellut, koira voi olla aika hämmentynyt kun yhtäkkiä ei hetkeen tehdäkään mitään ja sitten sen keskittyminen tipahtaa. Kisoissa tarvittavia rutiineja ja toimintamalleja kannattaa miettiä etukäteen ja harjoitella sen mukaan. Jos laji on itsellekin sen verran uusi, ettei ole kilpailuissa käynyt eikä tiedä tarkalleen, mitä siellä tapahtuu, käy katsomassa livenä!

Mutta mites se Tapion kisauran korkkaus meni? Reaktiivinen malilapsi otti aika isosti kierroksia toisista koirista, aivan kuten oletinkin, mutta suhtautuminen selvästi rentoutui päivän edetessä. Tilanne ei siis ollut liian vaikea ja oppimista tapahtui. Radalle päästyään Tapio tiesi mikä homma. Keskeneräisyys erityisesti fysiikassa näkyi jonkin verran tekemisissä, rutiini esimerkiksi hyppäämiseen tietyissä tilanteissa ei ole vielä luissa ja ytimissä, joten aikaa paloi pieneen hämmentelyyn. Kokonaisuutena tekeminen oli kuitenkin sujuvaa ja oikeansuuntaista, uusi tilanne ei saanut kuppia keikahtamaan nurin ja Tapio teki hienosti parhaansa. Se riitti virheettömään rataan. :) Mainio ensikisa siis! Nyt taas tietää paremmin, miten lähteä jatkamaan eteenpäin.


A post shared by Janni Kröger (@jannikroger) on

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti